hmm tulipas taukoa kirjoittamiselle.

Mutta pääpiirteittäin tapahtuneet:
tuon eläinlääkärikäynnin jälkeisenä päivänä patti palasi kaulaan, isona. Soitettiin taas lekurille joka suositteli että katsotaan vielä, ja varattiin aika uuteen tyhjennykseen seuraavan viikon maanantaiksi. (eli ma17.10.2005)
Käytiin silloin sitten uudestaan tyhjentämässä patti nesteestä, tällä kertaa tuli paljon kirkkaampaa ja juoksevampaa nestettä, elikkä jotain paranemista oli siis huomattavissa :)
Leevi oli jälkimmäisellä kerralla hieman arempi lääkärissä, haisteli vähäsen ja pysyi tiiviisti lähellä. Eikä meinannut millään nukahtaa :P vaan jännitti viimeiseen asti.

Mentiin sitten taas "mummolaan" nukkumaan päätä selväksi ennenkuin lähdettiin ajelemaan kotiin päin. Lepakko oli muuten lihonut viikossa yli kilon, painoa oli tuolloin 17.pvä 31,7kg.

Nyt on vaan sitten odoteltu ja toivottu ettei patti enää suurenisi. Antibiootit loppuivat maanantaina, ja kaulassa näkyy ja tuntuu nyt jonkinlainen patti.  Ei onneksi kova eikä hirmu iso, mutta patti kuitenkin. Soitan tänään taas lekurille ja kyselen pitäisikö ottaa vielä yksi antibioottikuuri vai tyhjennetäänkö vai mitä tehtäisiin. Ei onneksi näytä häiritsevän jätkää tuo nyt mitenkään.

Muuten on mennyt ihan ok. Lepakko on ollut aika paljon maalla, missä on käynyt kuulemma saunassa jne. Pari pvää nyt ollaan oltu jätkän kanssa kahdestaan kotona, katseltu illalla telkkaria yhdessä sohvalla :) ja ompa kaveri kömpinyt viereen nukkumaan kun olen valot sammuttanut... (vaikka se ei periaatteessa sallittua olekaan :P olen vaan nyt lipsunut kun en ole Leevin kanssa viettänyt muuten niin paljoa aikaa.)

Toissayönä jätkä herätti minut kolmen aikaan. Yleensä syynä yöherätykseen on ollut löysä maha -> tarve päästä ulos tms, mutta nyt vaikutti siltä että oli vaan hellyydenkipeä koiruus :) jatkettiin paijailuhetken jälkeen unia aamuun asti.

Vähäsen on nyt helpottanut olo.
Oltiin Leevin kanssa viikonloppua Lappeenrannassa. Jätkä meni vanhasta tottumuksesta rappuset ylös asti ja innoissaan lelulaatikon kimppuun kun päästiin "mummolaan".
Kiltisti oli illan vaikka jäikin "mummon" kanssa kahdestaan. Sunnuntaina käytiin aamupäivällä vaan lyhyt lenkki, mutta sitten illalla vastaavasti yli tunti reippailemassa. Kaverilla oli kivaa kun oli niin paljon uusia hajuja. Sunnuntai-iltana käytiin myös moikkaamassa kavereita, ja taas oli lepakolla jännää kun pääsi haistelemaan ja pyörimään ihan uusissa paikoissa :)

Maanantaina käytiin sitten taas piiitkällä lenkillä ja leikittiinkin lopuksi kepillä, tosin jätkä ei oikein reippailun päälle tuntunut jaksavan enää leikkiä :P
Ulkoilun jälkeen mentiin sitten moikkaamaan eläinlääkärisetää.
Ja täytyy kyllä antaa kiitosta Saimaan Eläinklinikalle, homma hoitui hienosti ja asiantuntevasti. Liikaa aikaa ei tuhlattu, potilaasta huolehdittiin koko ajan ja tunsin saavani oikeasti palvelua. Tilat olivat avarat mutta käytännölliset.

Leevi punnittiin ensin, odotellessamme vuoroamme. Paino 30,4kg.
Sitten päästiin itse tutkimukseen, ensin piti kavuta pyödälle mikä nousi ylös ja se vähäsen jänskätti jätkää, kiltisti kuitenkin istui paikoillaan ja vähäsen vaan kuono heilui ( + karvaa irtosi ja kuola valui, pienoista jännittämistä ja stressiä). Jopa kun lääkärisetä pisti rauhoitusaineen peppuun niin ei tarvinnut kuin vähäsen pitää kiinni ja rapsutella. Kovasti yritti pistää hanttiin kun alkoi nukuttamaan, ei millään meinannut käydä makuulle ennenkuin tipahti :P sittenkin tassut vipatti hetken.

Lääkäri oli sitä mieltä, ettei vielä kannata leikata. Oli ihmeissään kun ei ole aikaisemmin yritetty tyhjentää nestettä pois, ja vielä enemmän ihmetteli määrättyä kortisonia.
Patti siis tyhjennettiin nesteestä. Veristä ja hyytelömäistä joka kuulemma kertoi selkeästi tulehduksesta. Antibioottikuuria jatkettiin 10 päivällä. Jos patti uusii, niin kerran vielä tyhjennys ja sen jälkeen sitten leikkaukseen.
Nyt siis vielä huokaistiin hetkeksi helpotuksesta.
Koko käynti oli ohi n.20minuutissa, ja sillä aikaa kun jätkä sai herätyspiikin kävin antamassa tiedot ja maksamassa, toinen hoitaja oli koko ajan jätkän kanssa ja yritti herätellä unikekoa.
Kovin heilutti ja väsytti, ei meinannut jalat kantaa ja hieman taisi katsekin jätkällä harhailla :D
Juuri ja juuri jaksoi autoon kävellä, hyppäys takapenkille meni ainakin sinnepäin ja samantien taju pois :P sitten nukuttiin autossa jonkin aikaa, itse käveli n.tunnin päästä taas ylös "mummolaan" mutta sinne päästyään nukahti taas suoraan.

Annoin toisen sitten nukkua ja lepäillä jonkin aikaa ennenkuin lähdettiin paluureissulle kotia kohti. Illalla piristyi jonkin verran, iltalenkillä oli jo melkein oma itsensä. Tosin kakkoja ei meinannut millään tehdä. Vasta tunnin kävelemisen jälkeen.
Ja aamulla ei tehnyt ollenkaan.

Nyt jätkä meni yöksi maalle, huomenna taas nähdään.
Vähäsen tuntuisi olevan vielä nestettä pussissa, mutta toivotaan kovasti että Leevi nyt paranisi...

Lepakko meni sitten maanantaina maalle, kun T halusi välillä viettää aikaa jätkän kanssa. Sillä reissulla on vieläkin, tosin tänään on tulossa sitten kotiin taas pariksi päiväksi ennenkuin "joutuu" viikonloppuna taas hoitoon.

Kiltisti on kuulemma ollut.

Aikaa on kulutettu soittelemalla ympäri Etelä-Suomea, etsien hyvää (ja halpaa, pakko tunnustaa) eläinlääkäriä joka suorittaisi leikkauksen.
Tulokset: aika harva olisi valmis operaatioon. Hinnat vaihtelevat 300-400€, plus jälkilääkitys ja alkutarkastukset jne. Kallista, liian kallista mutta pakko hoitaa.
Nyt ovat etusijalla Kouvolan eläinklinikka sekä Lappeenranta/Imatra, Saimaan eläinklinikka. Tänään jatketaan vielä soittorumbaa.

Kävivät eläinlääkärissä.
Tuloksena antibioottikuurin jatkaminen ja kehoitus Lahteen pieneläinklinikalle leikkaukseen.
Hinta-arvio: 250-400€.

ja mistähän nekin rahat kaivetaan.. olisi pitänyt aikaisemmin jo kouluttaa Leevi etsimään rahaa luiden sijasta.

Patti on ja pysyy edelleen, sen viikontakaisen riemuntunteen jälkeen ollaan jääty lähes ärtyneisyyden tilaan. Patti pysyy näkyvissä, onneksi suht pienenä ja pehmeänä, mutta siellä kuitenkin. aargh.

Loppuviikko meni suht normaalisti, torstaina illasta jätkä meni sitten maalle kun pe aamuna piti olla lekuriaika. Joka sitten peruttiin kun lääkkeitä löytyikin vielä ja alunperin oli sovittu maanantaille tarkastusaika. Säätöä säätöä. Mutta perjantaina sain taas tarmoa puhkuvan (?) lepakon kotiin, joka iloisesti ilmoitti olemassaolostaan koko viikonlopun piereskellen.
Mikähän sen mahassa sitten tällä kertaa on. Ruoka on samaa vanhaa (ja en ole niin paljoa annosta suurentanut että uskoisin sen aiheuttavan moista) ja mitään ylimääräistä ei olla taas syöty. Tietääkseni.

Lauantaina käytiin päivällä pitkällä lenkillä, tosin välillä meinasi jätkällä olla tylsää kun pysähdeltiin niin paljon. Illalla myös pidempi lenkki, kun ei mokoma oikein suostunut kakkoja tekemään. Lopulta kyllästyin puskissa pyörimisiin ja mentiin kotiin. Illan jätkä joutui olemaan osittain yksin sitten kun omistaja kaipasi vaihtelua lauantai-iltaansa. Kiltisti oli ollut, mitä nyt yksi paita ja huppari löytyivät jätkän tyynyn päältä.

Sunnuntaina nukuttiin sitten pitkään, ja käytiin ensin vaan nopeasti pissillä ennenkuin syötiin ja lähdettiin sitten päivällä pidemmälle kävelyretkelle.
Oli paljon kaikkea kivaa, niin kivaa että keppikin meinasi unohtua. En paljoa jaksanut sitten keppiä heitellä kun jätkä kyllä aina juoksi kepin perään mutta jatkoi sitten matkaa itsekseen keppi suussa tai katosi pöpelikköön mussuttamaan aarrettaan. Samaten ei oikein näyttänyt jaksavan käskyjä kuunnella, onkohan koiruudesta tullut kuuro tai jotain...
Mutta kivaa näytti olevan. Käytiin "lammasaitauksessa" niin jätkä sai olla vapaana jonkin aikaa ja haistella rauhassa kivoja hajuja.. ja tietenkin laiduntaa :P

Loppupäivä oltiinkin sitten lähes rauhassa kotona. Jätkästä tuli taas sohvaperuna ja sylikoira. Iltalenkin jälkeen joutui jäämään taas yksin kotiin kun omistaja halusi lisää seuraelämää... hyi minua. Mutta kiltisti jäi kotiin kun annoin lähtiessä uuden luun.
Kotiin tullessa löytyi vaatteita eteisestä, Leevin omalta tyynyltä sekä minun tyynyltä. hmph.